Mikä merkitys sillä olisikaan, että löytäisimme ihmiskuntana jonkun meille kaikille yhteisen identiteetin, joka olisi jotain jo meissä olevaa ilman, että identifioisimme itseämme sosiaalisista lähtökohdistamme käsin tai itsekkäitä tarpeitamme tyydyttäen? Kaikille ihmisille yhteinen identiteetti olisi se, että olisimme kaikki Jumalan henkilapsia. Tällainen identiteetti perustuisi Raamattuun, jossa meitä kehotetaan rukoilemaan taivaallista Isäämme. Tällainen identiteetti olisi riippumaton yhteisöstä, jossa elämme tai millaiseksi itsemme kuvittelemme. Myös kehitysopin mukaan voisimme kunnioittaa ihmiseen sisältyvää mahdollisuutta kehittyä entelekian periaatteen mukaisesti lopulta täydelliseksi. Tällä ajattelutavalla ei loppujen lopuksi ole suurta eroa siihen nähden, että jo ennen syntymäämme olemme olleet taivaassa.
Olemme kukin yksilöitä ja erilaisia, mutta emme kuitenkaan saa pitää itseämme (jonka perusta on varsinainen minä?) muita parempana tai huonompana minkään ominaisuutemme kuten rodun tai ulkonäkömme, lahjakkuutemme tai syntyperämme vuoksi. Kristuksen kehotus: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” sisältää tällaisen velvoitteen. Erinomainen ja haastava kehotus on: ”Suhtaudu jokaiseen ihmiseen sellaisena kuin hän voisi olla, eikä sellaisena kuin hän nyt on!” Näin voisimme kenties poistaa sitä surua, joka ilmenee lauseessa: ”Se joka minä olen, tervehtii surullisena sitä, joka minä voisin olla” (Hebbel). Meidän kaikkien tulisi huomata iankaikkinen arvomme ja todellinen identiteettimme sekä toimia sen mukaisesti halventamatta olemustamme.
Kävimme opiskeluaikanani tutustumassa vankeinhoitoyhdistyksen toimintaan. Parhaimpana tilaisuutena vaikuttaa rikoskierteeseen joutuneen elämään toiminnanjohtaja Lampi mainitsi sen, jos pääsi puhumaan henkilön varsinaisesta syvemmästä minuudesta. Rikoksiin syyllistyneen olisi hänen mukaansa osattava pitää itseään niin arvokkaana, kuin hän pohjimmiltaan onkin. Tuntuukin perustellulta ajatella, että ihmisen käsityksellä itsestään ja elämän tarkoituksen kokemisella on ratkaiseva merkitys hänen käyttäytymiseensä.
|